Vanhan lumoissa

Rakkauteni vanhoihin taloihin lienee syntynyt jo aivan lapsuudessa. Muistan, kuinka joulunaikaan mummolan kellarissa oli vain kapea polku saunalle ja kuinka perunakellarin tuoksu kohtasi hyasinttien, joulutähtien ja tulilatvojen huuman- yrittäjiä kun isovanhempani olivat. He olivat niitä, jotka sodan jälkeen saivat hankittua maapaikan ja rakensivat sille rintamamiestalon. Sen perinteisen, jossa kellarikerroksen lisäksi oli keittiö, läpikuljettava makuuhuone, sekä olohuone, mutta myös yläkerta, jossa oli usein toinen keittiö ja yksi huone. Vinttitilat olivat kylmiä ja niissä kuunneltiin lähinnä sateen ropinaa, nukuttiin päiväunia ja kerrottiin kummitustarinoita. Nämä talot rakennettiin sellaisiksi, jotka kestivät sukupolvelta toiselle- ilman muovia, sillä seinät eristettiin purulla.

Energiataloudellisesti ei voida keskustella nykypäivän A- luokan taloista, mutta parhaimmillaan vanhat talot edustavat mitä parhainta ja luonnollisinta hengitysilmaa, rakenteen hengittävyyttä ja luontaista toimivuutta- olettaen tietenkin, että vanhoja räppänöitä ja poistoilma-aukkoja ei ole tukittu villasukilla paremman lämmönpitävyyden toiveissa. 60- luvulla ja erityisesti sen jälkeen rakennettiin elintasosiipiä, jotka eivät kuitenkaan kohdanneet alkuperäisten rakennustapojen kanssa. Tehtiin lisäeristyksiä, tukittiin ilmanvaihtoja, sekä valittiin rakennusmateriaaleja, jotka eivät tukeneet alkuperäistä rakennustapaa. Jopa joidenkin kuntien ja kaupunkien rakennusvalvonnat kieltäytyivät hyväksymästä lisäosan rakentamisen vanhojen rakennustapojen mukaisesti, vaan vaativat suunnitelman, jossa uusi osa toteutetaan nykystandardien mukaisesti muoviin kiedottuna.

Moni vanha talo elää elinkaarensa ehtoopuolta, sillä korjaustoimenpiteitä on laiminlyöty ja niitä on tehty väärin. Sukupolvi, jotka elävät nyt ruuhkavuosiaan, ei enää omaa sellaista osaamista ja kädentaitoa, jota vanhan talon korjaaminen ja ylläpitäminen edellyttää. Pankit eivät rahoita kohteita tasapuolisesti, kun korjaus- ja remonttilainoja ei enää hyväksytä asuntolainoiksi. Pahimmillaan vanhojen talojen kohtalo on kohdata maanomistaja ja rakennusyhtiö, jotka hävittävät palan historiaa silmänräpäyksessä.

Jos unelmiesi koti on vanhassa talossa, on hyvä huomioida muutama asia. Mitä lähempänä rakennusvuosi on 1900-luvun vaihdetta, on syytä tiedostaa, että vaikka rakennus olisi lähtökohtaisesti asumiskelpoinen, se tulee tulevaisuudessa vaatimaan erilaisia, eritasoisia ja – hintaisia korjaustoimenpiteitä. Eniten suunnittelua vaativat usein pesutilat, jotka ovat lähtökohtaisesti sijoitettu tiloihin, johon ne eivät kuulu. Harmillisen usein näkee tilanteita, joissa korjaustoimenpiteet on aloitettu ns. takapuoli edellä puuhun- menetelmää käyttäen. Kellarin korjaaminen tai muuttaminen täysin asuinkäyttöön vaatii ammattilaisen suunnittelua ja osaamista. Todennäköisesti ensimmäinen toimenpide koskee ulkopuolisen salaoja- ja sadevesijärjestelmän uusimista, jotta perustasta tulee kuiva. Mikäli talo sijaitsee pohjavesialueella, saattaa kellarikerros vaatia lisäksi oman pumppausjärjestelmän, jotta vesi pysyy poissa. Karkeasti voidaan todeta, että kun katto ja perusta on kunnossa, kaikesta niiden välissä olevasta selviää.

Kaikista tärkeintä on kuitenkin ymmärtää ja sisäistää, että vanha talo on elämäntapa. On aistittava, kuunneltava ja opittava. Annettava aikaa. Vanhoissa taloissa on kyettävä kompromisseihin ja tingittävä monesti erilaisista arkea helpottavista ratkaisuista, mutta toisaalta vastapainona on usein mitä viehättävin, tunnelmallisin ja aikaa kestävin koti, sillä eihän haittaa, vaikka tossun alla portaat ja lattiat hieman narisevat, ne kertovat vain mitä parhainta tarinaa eletystä elämästä.

Kirjoittanut,

Katja Huisman

Kiinteistönvälittäjä, LKV, Keski-Uusimaa – Päijät-Häme

katja.huisman@house-asunnot.fi

044 0899 111

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *